Työelämän pieniä iloja

Tänään tajusin yhden pienen yksityiskohdan, joka saa minut nauttimaan nykyisen työpaikkani tiedotustilaisuuksista huomattavasti muutaman aiemman työpaikkani vastaavia enemmän.

Se ei ole se, että ylisanoja ja hypejaarittelua olisi vähemmän - vaikka asioiden ulosanti kuulostaakin asiallisemmalta.

Se ei ole se, että ikäviä asioita yritettäisiin esittää mahdollisimman paksun sokerikuorrutuksen takaa - vaikka on toki mukavaa sekin, että työskentelen vaihteeksi kasvuyrityksessä enkä paikassa, jossa lähes jokainen tiedotustilaisuus merkitsee jotain leikkauksia tai valheellisia kasvuodotuksia.

Ei. Se on se, ettei minun tarvitse kärvistellä lukien kalvosulkeisia, joiden jokainen kalvo, oikeastaan jokainen lause, on täynnä kirjoitus- ja kielivirheitä. Voin keskittyä itse asiaan.

Tämänpäiväisen tiedotustilaisuuden kalvoseteistä en onnistunut bongaamaan ensimmäistäkään kielivirhettä. Mikä autuus!

Nokia pelkää hakukoneita

... siis Nokian kaupunki. Tai joku muu taho - minulle ei aivan täysin ole käynyt selväksi kenen idea alunperin oli todeta, että Nokian vesikriisi pitää nimetä Pirkanmaan vesikriisiksi, ettei puhelinjätin nimi tahraannu hakukoneissa.

Miksi näin? Onko hakukoneista tulossa jokin uusi poliittisen korrektiuden areena - täytyy olla entistä tarkempi siitä miksi asioita kutsuu, jotta sanahaut eivät toisi esiin mitään negatiivista? Ja ovatko keskivertoiset netin käyttäjät todellakin niin avuttomia ja lukutaidottomia, etteivät kykenisi eroa tekemään? Tai oletetaanko Nokian vesikriisiin linkitettävän niin paljon, että pelkkä haku "Nokia" tuottaisi enemmän hakutuloksia sitä käsitteleviin artikkeleihin kuin kansainväliseen hyvin tunnettuun ja paljon viitattuun liikeyritykseen? Kun en keksi miten hakemalla puhelimia tai muita firma-Nokian tuotteita päätyisi muutoin vesikriisiä käsitteleville sivuille...

Paluu

Kuluneen syksyn aikana tapahtui monta asiaa. Ennen kaikkea pääsin eroon entisestä työpaikasta ja pääsin hieman tuulettamaan ajatuksiani. Tämän ansiosta heräsi uudelleen halu myös blogata.

Niinpä tässä nyt taas; blogin nimeä täytyy varmaan vaihtaa, sillä vaikka ehkä baletista vielä kirjoitankin, on nyt kaikenlaista muuta, mitä ehkä mielummin haluaisi mainita.